marokosta siis.. matkaan lahdettiin tampereelta 3.9 ihanassa seurassa kera vapun ja jollun. ensimmaiset kaksi paivaa meni lahinna lentokenttien antimia ihaillessa. (ensimmainen yo vietettiin stanstedtin lentokentalla, jossa tytoille kaytiin aamulla oikein ilmoittamassa etta: this is not a hotel.. aina oppii uutta, ja toinen yo sitten lutonin kentalla). tksi paiva siina valissa vietettiin tutkaillen Lontoon kaupunkia, vapulle neitsytmatka. loikoiltiin suurin osa paivasta Hyde Parkissa, mutta illan kruunasi musikaalikaynti. tykkaan aivan todella hulluna noista musikaaleista, ja kun odotettavissa viela oli mahtavan elokuvan Billy Elliot naytelmaversio, niin odotukset oli korkealla!! mutta voi sentaan, minkalainen naytos. enpa oo koskaan nahny niin mahtavaa musikaalia. aivan haltioissaan sita seurasin, ja kyyneleet vieri kun oli koskettava tulkinta. paaosan esittaja oli itsekin varmaan max. 12, ja olipa hieman lahjakas kaveri.. eli FANTASTINEN muisto jai siita.

itse asiaan; Marrakeschin kentalle saavuttiin keskiviikkoaamuna 5.9. Meita oli vastassa vapun kaveri (jenkeista kotosten) Julia, joka on ollu marokossa toissa 1,5 vuotta tallasella jarjestolla kun Peace Corps. avustustoita. mentiin siita taksilla keskustaan, ja hui kamala minkalainen kaupunki. oltiin valmiita palaamaan samantien lentokentalle, kun pelotti ja ahisti. taksikuskit ylitti kiskoa jarkyttavia hintoja, turisteja kun ollaan, mutta Julia kun osasi kielta, niin ei tyydytty hynaytettaviksi.. siella on muuten melkonen tuo liikennekulttuuri. aivan hullun paljon mopoja, ja skoottereita ja niilla ajellaan ihan miten sattuu.. :) liikenteen seassa kuljetaan aaseilla ja muuleilla, muutama hevoskuormakin kulki kaduilla.

paastiin toiseen taksiin ja matka taittui vajaassa kolmessa tunnissa ranta- ja surffauskohteeseen Essaouieraan, josta jatkettiin viela pari tuntia Julian kotikylaan Ait Dout'iin (en muista oliko tuossa oikeinkirjoitus iahn kohillaan..) Marokossa oli vaalit sina aikana kun matkailtiin, ja seuraavana aamuna herattiin kansankulkueeseen, joka kulki kylan lapi. toisaalta kaypi saaliksi, kun kuultiin, etta vaalit on oikeestaan feikkia, ja tulokset jo paatetty, mutta hienosti siella kaytiin taistelua. muissakin paikoissa myohemmin ajettiin isoilla autoilla kova-aaniset katoilla ja kuulutettiin oikean ehdokkaan puolesta.

matka jatkui mahtavien younien jalkeen taksilla takaisin Essaouieraan. ne taksit on kylla melkoista meininkia, kun ne lastataan aina tayteen. eli kuusi ihmista pitaa saada kyytiin, ennenkuin lahdetaan mihinkaan. yleensa takseissa raikasi mahtava arabimusiikki, ja takaikkunat oli aina peitetty koristeellisin paperein tms. kerran nahtiin taksi, jonka kuskinpuolen ikkunassa oli ihan alyttoman kokoinen joku koristekuva, etta en sitten tiia mista se katteli sivulle.. joka tapauksessa Essaouierassa toteutettiin taman loman rantaosuus, sen verran hyvin etta kaikki kolme suomalaista paloi fantastisen hienosti. kaytiin syomassa sellasella kalatorilla, jossa ensin sai valita mita kalaa ottaa (meilla taisi olla ankeriasta, haita ja sitten jotain sellasia minimustekaloja) jonka jalkeen kalat vietiin "ravintolan" puolelle, jossa ne valmistettiin syotavaksi, ja sitten vedettiin sisuksiin. kylla oli hyvaa!! illalla mentiin vesipiippukahvilaan ja kokeilin ensimmaista kertaa elamassani sellaista vehjetta, oli hauskaa. siis ja siina oli jotain ihan tavallista tupakkajuttua omenan maulla.

yovyttyamme ja kaupungissa kierreltyamme (voi sita kauppiaiden ja tavaran maaraa!!) matkasimme takaisin Marrakeschiin, ja se on muuten tahanastisen elamani palottavin matka, (toisin pain matkaan meni noin kolme tuntia, nyt pimeassa ja pain rekkoja ohiteltaessa matka sujui alle kahten tuntiin..) ja painuttiin Sindi Sud- nimiseen hotelliin. Jos koskaan menette marrakeschiin, niin suosittelen todella lampimasti tata paikkaa. otettiin kattopaikat, mika luonnollisesti tarkoittaa sita, etta nukuttiin katolla. siella oli ihana kakskerroksinen kattoterassi, todella viihtyisa, ja talon puolesta saatiin patjat ja peitot. maksu oli 30 dirhamia, joka euroissa on sitten 3. eli ei mikaan aivan hullu hinta.. illalla kierrettiin isolla torilla. joka oli taynna ruokapaikkoja taivasalla, kaikkia erilaisia myyjia ja esittelijoita, musiikkiesityksia ja hennatatuoijia (otin hennan jo essaouierassa)ja sellanen mies joka laitto apinan mun olkapaalle, ja se oli siistia, kunnes Julia sano, etta ala ota sita siihen, kun se mies haluaa rahaa, ja mulle tuli hirvea paniikki ja viskasin sen apinan melkosella vauhdilla takasin sille miehelle..

lauantaina alkoi pitka matka toiselle puolella marokkoa. seitsemalta aamulla starttasi bussi (onneksi ilmastoitu, siella maassa on aika kuuma..) kymmenen tuntia kestaneelle matkalle yli Atlas-vuoriston ja lapi kylien ja kaupunkien, joista yksi on muuten se, jossa kuvataan suhteellisen paljon hollywood-leffoja (mm. gladiaattori) ja lopulta aavikon reunalle (jossa on sitten kuvattu se babel) kaupunkiin, jonka nimea en kuollaksenikaan muista. (joku samantapainen ku essaouiera) perilla oltiin aika lailla hikisia ja vasyneita, mutta kun paastiin majoitukseen, jonka tarjosi Julian tyokollega Floyd, oli juhlat jo taydessa kaynnissa. sen kampilla oli naita vapaaehtoistyontekijoita (suurin osa jenkeista) varmaan kolmisenkymmenta ja paastiin siis ottamaan osaa amerikkalaisten bileisiin, jotka oli samalla Julian synttarit. meno oli railakasta ja yo nukuttiin katolla.

sunnuntaina saavutettiin yksi reissun kohokohdista, kun tuskaisen taksimatkan jalkeen noustiin tosi hienoon maasturiin (ei silla etta mina noista autoista hirveesti..) ja vappu ja jollu matkusti jeepin katolla koko tunnin matkan dyyneille. ja voinko sanoa etta huh huh, ne oli aivan jarjettoman isot ja hiekkaa joka paikassa. no se on niinku se Saharan autiomaa, niin onhan se iso. ylimaaraiset kamat jatettiin hotelliin keskelle ei-mitaan ja sitten kiivettiin kamelin selkaan. voi uskomattomuus etta oli mieleton fiilis paukuttaa kamelilla menemaan keskella hiekkadyyneja! meita oli matkassa me kolme suomesta ja sitten 5 amerikasta, etta 8:n kamelin karavaani :) ja tietysti opas, jonka Jollu meinas hurmata ittelleen mieheksi! auringonlasku tuntui melko hienolta siella.

pimean jalkeen paastiin perille, ja istumaan taivasalle, johon tarjoiltiin illallinen. kylla muuten maistu se pata aika hyvalta! minua nukutti niin paljon siina vaiheessa etta kommin telttaan ja nukahdin saman tien. (oli kellokin jo varmaan 10, heh) seuraavana aamuna meidat heratettiin joskus viiden maissa, etta nahtaisiin auringonnousu. sita varten kiivettiin tosi korkean dyynin paalle, eri kohtiin kukakin (tytot kiipes korkeammalle kuin mina) ja siina sitten istuttiin ja tuijotettiin kun aurinko nousee saharassa. se oli kylla mahtava tunne ja kokemus. ja dyynilta alastulo oli aivan hullun hauskaa. Ollille siis tiedoksi, etta ei paasty lautailemaan, mutta laskettelua kylla kokeiltiin omien jalkojen voimin. yski ranskalainen poika laski mahallaan sen maen alas, ja toinen pyori sillai rullana, hui!

karavaani kulki takaisin hotellille mista otettiin kamat, ja sitten minakin paasin kokeilemaan milta tuntuu autokyyti siella katolla. oli mahtavaa!! myohemmin paivalla matkattiin taas linja-autossa ja taksissa. niin, niilla ei viela olla aivan samoissa keirratysmeiningeissa ku meilla suomessa. linja-autossa kaksi miesta soi jukurttia mun edessa, ja kun purkit oli tyhjat, niin ikkunasta ulos vaan.. siella ei ole roskiksia, ja kaatopaikkaa on kaikki paikat. se oli aika lohdutonta. illal mentiin kavelemaan sellasille mestoille etta terve, oli aivan upeita vuoria, joiden juurella kulki puroja (jotka on joskus ollu jokia) ja piti olla lahteitakin, mutten itse nahny yhtaan. yo vietettiin taas yhden vapaa-ehtoisen vieraanvarasiuudessa, tiistaiaamuna pienten hankaluuksien jalkeen paastiin bussiin jolla matka taittui takaisin vuoriston yli marrakeschiin.

viimeinen paiva vietettiin sitten marrakeschissa, joka alkushokin jalkeen olikin ihan meillyttava kaupunki, ostelleen tuliaisia ja kierrellen kaupungilla. se taisi olla sellanen melko normaali turistipaiva, muuten kun tuli reissattua sellaisissa paikoissa, joissa ei ole tainnut paljon valkoihoisia kayda. tuijottamiseen ei tottunut ollenkaan. mihin tahansa pain kattoi, niin kymmenen tyyppia toljotti silmat suurina takaisin. ymmartaahan tuon.. ollan myo kuitenkin aika erikoisen nakoisia, ainakin siella.. :) Sindi Sud-hotellin katolla saatiin makoisat unet (paitsi siellahan kun on tuo islam aika valloillaan, niin minareetista pukkas sita rukouskutsulaulua puoli viiden aikaan joka aamu)ja aamulla paineltiin Julia hyvasteltyamme takaisin lentokentalle aika monta kokemusta rikkaampana. turvatarkastus oli hieman eri luokkaa kun euroopassa (mulla oli unohtunut vesipullo kasiveskaan, ei mittaan haitannu) ja ei niit aoikeestaan kiinnostanu mita siita meni lapi. paivalla takaisin lontoossa ja hostelliin yota. Torstaiaamuna tytot saattoi minut Victorian asemalle ja hyvastien jalkeen vahan itku silmassa alkoi matka kohti toista seikkailua, Manchesteria.