terve vaan. tassa on menny vahan aikaa, kun olen ollut niin kiireinen. no en ole oikeesti, mutta taalla on ollut kaikenlaista mukavaa toimintaa. yksi kaveri keittiostamme taytti vuosia viime perjantaina, ja meilla oli hurjan hurjat juhlat.

lauantaina mentiin joshin kanssa Lake Districtille, Windemere- nimiseen pikkukaupunkiin. siella oli ihanaa!! olin niin onnellinen kun oli jarvi ja puita ja luontoa ja tajuttoman kaunista. mentiin yhteen puistoon ja mina keinuin ihan julmetusti. sitten hyppasin keinusta alas, mutta minun laukku jai kiinni siihen keinuun ja tuli hieman "myohassa", iskien minua suoraan paahan. enpa ole montaa kertaa itteani tyrmanny aiemmin.. mutta siis, se oli hieno paiva ja mina nautin ja olin onnellinen :)

maanantaina sattui vahan ikavia. ensin josh iski oven minun kaden paalle semmosella vauhdilla ja voimalla etta kylla turpos. niin maan vietavasti.. myo lahettiin paikalliseemme, ja minulle kavi sellanen accidentti, etta istuin kaiteella, jonka takana luulin seinan olevan... no luulopa ei koskaan ole tiedon vaartti, tai miten se menikaan, kun sitten nojasin kuviteltuun seinaan, joka itse asiassa oli vasta puoli metria taaempana, ja putosin ylaselalleni sinne koloon kaiteen ja seinan valissa. sehan sattu aika lailla kovasti.

lahdin takasin kotia, ja kerroin etta tallasta, niin johan siihen kaverit kutsui ensiavun paikalle ja ne laitto minut taksilla sairaalaan. siella olikin mielenkiintosta, eka laitettiin mulle sormeen sa juttu mista nakyy sydamensyke semmosella taululla. sitten paasin rontgeniin ja otettiin keuhkokuvaa ja ranne/ kammenselka-kuvaa. oijoi. ja sitten.. sitten odotettiin. ja odotettiin ja odotettiin.. tajuatte varmaan idean. kolme tuntia myohemmin sanoin saattajilleni (meian keittiosta ihanasti hollannin tytot ja enkkupojat, mo ja nathan kaveli sairaalaan perasta..) etta nyt saa riittta ja etta lahdetaan kotia nukkumaan. niin sitte tultiin takasin kotia ja sen minka sain selaltani nukuttua, nukuin.

aamulla kavelin takasin sairaalaan ja vietin taas kolme tuntia odotellen laakaria. mutta oli siina kaikkea mielenkiintoista. otettiin selanen sydanfilmi, se oli hassua. ja sitten verikoe.. kun mulla on sellanen ongelma ku vetaytyvat suonet niin oli muuten ihan tyon takana saada sita nestetta ulos. nyt on sellanen verenpurkauma tuossa kyynartaipeessa etta HUI KAMALA. joka tapauksessa, tulos oli lopulta se etta minulta ei ole mitaan murtunu. aika kovat tallit vaan tuli. ja etta kuulemma kestaa aika lailla tuo paraneminen. talla viikolla oli aikeissa menna rullaluistindiscoon, voi olla etta jaa sitten valista.

tammosia taalla, mina yritan opiskella ahkerasti ennen ku emmi tulee :) jiihaa,